Hyvää toukokuuta,

hyvää nuoruutensa menetyksen jokavuotist juhlaa;
aikaa, jolloin toisil alkaa elämä ja toisten täytyy tahtomattaan taas yks vuosi tiimalasiin uhraa.
Aika pysähtyy.
Sydän sykähtänyt tuskin enää uskaltaa tän maan matosiin tykästyy.
Ympyrä sulkeutui jo vuosikaudet sitten. Siitä asti saanut itse jotain uutta koettaa kyhää pystyyn.

Katon koivuu,
sil on hymy aika veikee samalla kun allaan sata lasta oottaa uutta todistusta.
Saman koivun alla ylpee äiti itkee huntupäistä tytärtään ja kädessänsä tummaa komistusta.
Sen koivun alle päättyy vielä jotku mutka kysymättä kulkijalta tämän onnellisuutta.
Toiset vetää lakin päähän, toiset jotain muuta.
Hyvää toukokuuta.
 

Hyvää toukokuuta,
hyvää ensimmäistä päivää.
Aika siirtää sumu silmiltä ja alkaa etsii häitään
siihen katsomatta, saaks ne papilta vai pullosta.
Perhosia vatsassa ja kurkunpäässä tungosta.
Milt kuulostais, jos mä muistuttaisin jälleen, miten kauneimmatkin sadut saa sen päätöksensä kuolosta,
voinnista huonosta yhtäkkiä iskeneestä, omasta kädestä tai vektoreista liikenteessä?

Hyvää toukokuuta,
hyvää kaukomaille suuntautuvaa outoa kaipuuta.
Aihetta juhlaan. Talvi on takana, ja leskenlehdet kurkkaa läpi kalman niinku katana.
Mä olin nuori kerran,
elämä edessä mä panin menemään. Kai olin kuolematon haalarit pääl.
Nyt hajoon sisältäpäin, en osaa kurssii muuttaa.
Hyvää toukokuuta.