Aurajoella
pistän kädet, jalat ristiin.
Laitan lukot kiinni fixiin ja aloitan.

Toden teolla
saavat sanat uuden muodon
mä kun auki revin vuodon rinnastain.

Koivun tavalla
olen ankkuroitu aikaan,
sähkötupakkaan ja taikaan lakritsin.

Primaveran puhtaus,
ilo ehta kimalaisen.
Unohtaa jos voisin maisen, eläisin.

Taivaan korkea aalto
kaartuu tyhjyydestä silmään
ja saa monet vaikka mihin uskomaan.

Lämpö johtuu minuun
- lienee sisälläni kylmä,
lienee vastatuuli syönyt paloain.