Liian aikaisin
otin bussin takas Turkuun,
otin paluumatkan ainoan saletin.

Oon kai sekaisin,
olen posketon kai ruoja.
Tietää ainoastaan Luoja, miks lankesin.
Olen eri mies kuin vuos, kaks aiemmin.

Kolme tuntia,
kolme kaunista jäi öihin,
mä kun kymmeneksi töihin pakenin.
Aivokalvon päällä kallis vaimennin.

Olit iloinen,
minä katkeruutta kätkin.
Niin kuin itseinhosäkki hiljaa hajosin.

Silti hymyilin.
Sulauduin vain muihin jätkiin,
jotka seinää vasten sätkiinsä katosi.
Miksi uskaltaisit minuun jäädä taloksi?