"Toivon,
kaiken jälkeen toivon
kaiken tulleen todeksi
minussa,
sen kaiken, jonka vuoksi halla-aamut vapisin.
Toivon,
kaiken jälkeen toivon
sinun jääneen kaipaamaan
minua;
kaipaamaan, vaikka sä kaltaistani satuttaisitkin.
Satutitkin.
Toivon mittavasti - niin tehnyt siitä asti - kun
olinkin se kuulu ankkalapsi
vähemmän kaunis, luotu liattavaksi.
Toivon enemmän kuin mitään
sitä,
että löydät ja menetät kauneuteni juuri,
kun sitä tajuat tarvitsevasi.
Enkä olekaan siellä.
Enkä, vittu, olekaan siellä."
"Makaan satiinillasi,
lakanoillasi lahnaan.
Mietin, miksi meitä kahta
aatoksissani jahtaan.
Maailmaasi kantamaan
ei musta olis lainkaan,
en varjokuvillani sulle
valkeutta sais aikaan.
Makaan satiinillasi.
Luulen kuulevani, kuinka
murheitasi vuolet, puit
omalla vuoteellasi.
Oisko väärin pyytää siirtymään
mun kainalooni tyhjään,
kun en yhtään tiedä, vahvako
oot valveillasi nytkään?
Makaan satiinillasi,
oon aurallesi altis.
Ei silmäin sulku hallaa pois vie,
en valvomaan ois valmis.
Kai kavereina pysytään,
kun kohta pois jo muutat.
Jäät kaikumaan mun kalloon,
ja mä vastaan,
vaikka turhaan."
"Elokuvissa oisin kaunis niin kuin aate vasta luotu,
tuoppi tummaa tuskin juotu,
toinen nuoruus nukkuvan kuninkaan.
Olet liian nuori väistämään välttämättömän,
pahan,
jota paitsi on paha sun pahaista polkuas polkea.
Helpompaa vain olla palasina, katkeruuden tasavirta.
Missä hätäkytkin, missä hätäkytykin?"
"On vuosi ollut pitkä niin kuin pelkäsin,
ja taipaleeni kaipa viimaisin.
Ei käteen jäänyt muu kuin pää ja pienet pupillit,
ne kämmeniin kun painoin iltaisin.
On pimeässä autuaampi hengittää,
se tukee oman minän etsintää;
sen rangan, joka tietää, miksi tahdo hellittää
ei kohdun jälkeen kylmä ensinkään.
Mä tuijotan sun kuvaas kautta eetterin
ja poskees paijaan läpi filtterin.
Voi, kunpa sulle huominen ois pelkkää pellavaa
ja mulle kuittaus lounasseteliin."
"Portti Hirvensaloon avaa minussa lukon,
mustan puolelle päättyvän taulukon.
Yksi kukkula ylitse muiden, tarha puinen,
marraskuu. Sydän lämmin, surulauluton."
Kommentit