Vaikka viisari on kuin myllynkivi, ei se ahdingosta pois taikka perille vie ikinä.
Oon parhaimmillani, kun en lietso tuhoa ja paratiisissa kylvä kipinää.

Katsehessani kylmä kajo manalan,
sulkapeite seireenin, maku pahan omenan.
Ota kädestäni kii, jätä valo palamaan,
toden ympärilläsi unohtamaan opetan.

Olen huuto kuolevan, syvä suru sininen,
olen tosi jumala, olen pelkkä ihminen.
Tunnen sävyt pimeän, kolme puolta kolikon.
Poltan tiesi läpi maan, jossa juurakkosi on.