maanantai, 27. helmikuu 2017

Kokoelma 4

"You have me even though you fall apart,
even though you keep falling in the dark
Come give me your worst, give me all you've got
I won't be in for a budge.

You have me even though you fall apart
No need to grieve for the two of us
Come show me the imps feeding on your heart
I swear it won't be too much"

 

 

"Auditoriossa on kylmä,
ulkona harmaata,
sisällä ahdistus; väsymys miestä väkevämpi.

Kauniit akustiikkalevyt seinillä,
katossa kallista tekniikkaa,
taululla tohtori ja tuhat tietoa.

Pullossa aamupala,
kellossa työn maku.

Penkeissä tyttöjä,
hormonaalisia provokaattoreita
epävarmoja."

 

 

"Aamuyö vähenee, kun välit lähenee.
Oishan ihan kiva voida sanoa vaan moi,
väsyttää,
lähen menee.
Mut hetken pelissä on koko elämä.
Jos ei tartu siihen, niin vastuullisemmin
tuskin hetkeen tulee elettyy;
tulee vedettyy
ja roskiin ärenden jne."

maanantai, 27. helmikuu 2017

Paha omena

Vaikka viisari on kuin myllynkivi, ei se ahdingosta pois taikka perille vie ikinä.
Oon parhaimmillani, kun en lietso tuhoa ja paratiisissa kylvä kipinää.

Katsehessani kylmä kajo manalan,
sulkapeite seireenin, maku pahan omenan.
Ota kädestäni kii, jätä valo palamaan,
toden ympärilläsi unohtamaan opetan.

Olen huuto kuolevan, syvä suru sininen,
olen tosi jumala, olen pelkkä ihminen.
Tunnen sävyt pimeän, kolme puolta kolikon.
Poltan tiesi läpi maan, jossa juurakkosi on.

sunnuntai, 5. helmikuu 2017

Saarnaaja

Olen vankina, altis kauneudelle,
altis suurenmoisimmalle syylle olla tietoinen - rakkaudelle;
rakkaudelle, joka tuo mukanaan aina pelon ja tuskan.

Pelkään olevani merkityksetön, vaikka samaan aikaan näen oman pienuuteni, mitättömyyteni.
En kuitenkaan ole tarpeeksi mitätön ollakseni vapaa tulemaan ja menemään;
olemassaoloni on jo siunannut itsensä kysymättä minulta lupaa.

Olen menneisyydelläni saanut aikaan toiveita tulevaisuudesta;
toiveita, joihin minä sisällyn ja joita minulla ei ole oikeutta riistää.

Pelkään sitä mitättömyyttä.
Olen liian kunnianhimoinen tyytymään vähään, vaikka toisaalta maailmankaikkeudessa on hyvin vähän mitään, mikä toisi tyydytystä.

En tahdo olla osa systeemiä, jossa ihmiset asettavat itsensä toisten yläpuolelle,
mutten myöskään tahdo alistua.
Valta on kuitenkin jo luotu ja viety.

Katoavaisuus on se jumalainen armahdus ja anteeksianto,
jota puolet maailmasta uskoo toivovansa.
Minusta ja perinnöstä ei lopulta jää jäljelle mitään.

Pahin viholliseni onkin nykyhetki.


Älä kerro kenellekään.
En ole tottunut puhumaan siitä,
kuinka helvetin heikko olen,

vaikka yllätyksenä se ei tule kenellekään,

ja vaikeinta se on myöntää minulle itselleni.



keskiviikko, 4. tammikuu 2017

Huomenlahja

 

Valemuisto.
Maa on valkoinen, vaikka yöllä oli poutaa.

 

Miksi tyytyisin yhteen? Saahan neulaisesta heinästäkin lyhteen.
Elämä on työajalla salaa lähetetty viesti.

 

Olen vieläkin haaste ottaa kauniina vastaan;
yhden toiveen lamppu, jonka kansi on rakoillut.

 

Varmuuskopiointi menee päin helvettiä joka ikinen yö.

 

keskiviikko, 4. tammikuu 2017

Kokoelma 3

"Toivon,
kaiken jälkeen toivon
kaiken tulleen todeksi
minussa,
sen kaiken, jonka vuoksi halla-aamut vapisin.

Toivon,
kaiken jälkeen toivon
sinun jääneen kaipaamaan
minua;
kaipaamaan, vaikka sä kaltaistani satuttaisitkin.
Satutitkin.

Toivon mittavasti - niin tehnyt siitä asti - kun
olinkin se kuulu ankkalapsi
vähemmän kaunis, luotu liattavaksi.

Toivon enemmän kuin mitään
sitä,
että löydät ja menetät kauneuteni juuri,
kun sitä tajuat tarvitsevasi.
Enkä olekaan siellä.

Enkä, vittu, olekaan siellä."

 

 

"Makaan satiinillasi,
lakanoillasi lahnaan.
Mietin, miksi meitä kahta
aatoksissani jahtaan.
Maailmaasi kantamaan
ei musta olis lainkaan,
en varjokuvillani sulle
valkeutta sais aikaan.

Makaan satiinillasi.
Luulen kuulevani, kuinka
murheitasi vuolet, puit 
omalla vuoteellasi.
Oisko väärin pyytää siirtymään
mun kainalooni tyhjään,
kun en yhtään tiedä, vahvako
oot valveillasi nytkään?

Makaan satiinillasi,
oon aurallesi altis.
Ei silmäin sulku hallaa pois vie,
en valvomaan ois valmis.
Kai kavereina pysytään,
kun kohta pois jo muutat.
Jäät kaikumaan mun kalloon,
ja mä vastaan,
vaikka turhaan."

 

 

"Elokuvissa oisin kaunis niin kuin aate vasta luotu,
tuoppi tummaa tuskin juotu,
toinen nuoruus nukkuvan kuninkaan.

Olet liian nuori väistämään välttämättömän,
pahan,
jota paitsi on paha sun pahaista polkuas polkea.

Helpompaa vain olla palasina, katkeruuden tasavirta.
Missä hätäkytkin, missä hätäkytykin?"

 

 

"On vuosi ollut pitkä niin kuin pelkäsin,
ja taipaleeni kaipa viimaisin.
Ei käteen jäänyt muu kuin pää ja pienet pupillit,
ne kämmeniin kun painoin iltaisin.

On pimeässä autuaampi hengittää,
se tukee oman minän etsintää;
sen rangan, joka tietää, miksi tahdo hellittää
ei kohdun jälkeen kylmä ensinkään.

Mä tuijotan sun kuvaas kautta eetterin
ja poskees paijaan läpi filtterin.
Voi, kunpa sulle huominen ois pelkkää pellavaa
ja mulle kuittaus lounasseteliin."

 

 

"Portti Hirvensaloon avaa minussa lukon,
mustan puolelle päättyvän taulukon.
Yksi kukkula ylitse muiden, tarha puinen,
marraskuu. Sydän lämmin, surulauluton."