Kahvimuki jättää pöytään renkaita, ne alkaa pyörimään.
Niin monta ympyrää jäi auki, tarinoita luotuja päättymään.

Viimeisen virheeni teen vielä
ennen kuin isken tietä.

Pohjoinen on kylmä paikka meille, siksi lähdin etelään.
Kylmä se kuitenkin vain vaihtoi muotoaan, itseäin en pakoon päässytkään.
Sinä tiedät, miksi lähdin - sen kai näkee suoraan meitsin silmistä,
kun metroon astuessa eivät katseet karta nuorta ihmistä.

Tuntuu oudolta pallon täällä puolen, täällä tuntuu laulu Silvian.
Ensi vuosi on täällä jo niin pian.

Vaihdoin vanteen neljään ja vaihdoin paikkaa.
Pahoin pelkään, etten käänny pitkään aikaan. Luotin toisen puolen nurtsiin edes katsomatta aitaa.

Macchiato sopii minuun.
Pienet ilot ovat kultaa maailman laidalla, kun suuret murheet osuu ränniin.
Jollain linja-autossa on elämältään selvinneen kasvot - juonteet, jotka vaikein hymy jättää silloin kun oikein pännii.

Sateen jäljet piiskaa Barcelonaa, ja ensi kertaa moneen vuoteen pienen hetken olen yksin.
Kaiken, jonka antaa, se myös ottaa. Se sijoiltaan saa toden tunteen, ja kohta jälleen nousee kytkin.