Olen turta.

Supisen sunnuntait ääneen, jos joku olis vaikka kuulolla.
Minä vuodan. Täytyisi kai etsiä reikä ja täyttää se puukolla.

Katson kattoon silmillä, joiden pilke on muinoin jo vaihtanut muotoaan.
Suljen moiset ainoastaan muistaakseni, etten unta saa kuitenkaan.

Kalliossa majani on haurainta kortta, mun temppelini tuulessa huojuu.
Tarulinnut jos mieleni on kaukana poissa, ne kyllä kylmä saa takaisin ruotuun.
Ja se kylmä on viivoja lomakkeessa, viiva punainen sydämen äänen.
En elinaikaani mitata rahassa tahdo, en miestä uhrata mammonan tähden.

Suuta kuivaa, kun suljen silmät.

Ne nauraa radiossa.