Vahingossa varmaan,
puolimielisenä saavuin
paikkaan liian oikeaan.

Rautateiden varteen
aikaan myöhäisimpään tartuit.
Mä toivoin sulle troppia koleaan.

Tuskin tahallani,
täydestä menneellä, väärällä rahallani.
En korttejani näe, en kasvojaankaan osaa lukea
nyt tällä koeajallani.

 

Miksi.

Kauan ilman aikaa... Oikeastiko leikin ihmeellistä, salaviesteinkö itseni tanssimaan karistin?
Ah, ihan oikeastiko laskin luikureita uimaan tuuleen karman ahtaassa ihmemaassa?
Kaksi kahden Edenissä. November. India.

Miksi.

 

Läheisyyttä haetaan,
kylmään käteen tarttuu toinen,
vaan silti jäädyn takiaan

Jotain tässä paetaan,
Kuitenkaan en tiedä,
miksi,
en edes turvan hakijaa.